Yhteiskunnallisessa pikkujoulussa strategiaa ja kirjeitä

AKKn Yhteiskunnallinen pikkujoulu kokoontui 16.12. kavereiden, glögin ja strategisten aiheiden merkeissä. Strategiaan palataan tarkemmin jatkossa, mutta tilaisuuden saaman kahden kirjeen kertomaa on lainattu seuraavassa tarkemminkin.

Nyt pidetyn ja jatkossa seuraavien tilaisuuksien tavoite on jäsentää kuvaa toimintaympäristön muutoksista ja siitä, mikä on olennaista. Samalla  kehitämme keinoja, joilla olennaisessa onnistutaan.

Ihmisten tapaaminen ja turinat kaikesta mahdollisesta olivat pikkujoulun pääasia, mutta samalla paneuduttiin kahden ison toimintaan ja politiikkaan vaikuttavan  teeman pohdintaan

•  Eurooppa maailmassa, Suomi Euroopassa 
•  Näkökohtia, kysymyksiä, tavoitteita aatteellisen yhdistyksen uuteen 
   strategiaan

Kaksi kirjettä maailmalta

Pikkujoulu vastaanotti myös kaksi aatteellista viestiä maailmalla matkaavilta jäseniltä. Toinen  lyhyt syvämietteinen luotaus vapauden olemukseen ja toinen  ytimekkään ajankohtainen katsaus Suomen  EU-politiikan historiasta ja sen haastavasta nykyhetkestä.

* * *

Romaniasta katsottuna Eurooppa näyttää samalta kuin Suomesta: hauraalta mutta mahdolliselta. Avoin yhteiskunta ei ole valmis rakennus, vaan työmaa, jossa melu ei koskaan lopu ja jossa keskeneräisyys on hyve.

Romanialais-ranskalainen ajattelija Emil Cioran muistutti: "Vapaus ei ole perintö, vaan harjoitus." Se on ajatus, joka kestää aikaa. 

Vapaus ei siirry sukupolvelta toiselle kuin esine, vaan se opitaan uudelleen – keskusteluissa, erimielisyyksissä ja kyvyssä kuunnella myös sitä ääntä, joka häiritsee omaa rauhaa.

* * * 

Ranskanmaalla oli puolestaan mietinnässä oli Euroopan Unioni:

Kun liityimme Unioniin vuonna 1995, EU oli "taloudellinen jättiläinen, poliittinen kääpiö ja sotilaallisesti maan matonen" (Belgian ulkoministeri Mark Eyskens). Se sopi silloin Suomelle, sillä ensisijaisesti etsimme yhdenvertaista pääsyä Euroopan markkinoille ja päättämään sisämarkkinoiden säätelystä. Monet kyllä katsoivat EU:n antavan myös turvallisuuspoliittista lisäarvoa. 

PM Lipposen kaksi sinipunahallitusta omaksuivat aktiivisen linjan Unionin toimivaltuuksien vahvistamiseen ja päätöksenteon tehostamiseen - ja Suomi pyrki mukaan "kaikkiin ytimiin".  Suomi tuki myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tiivistämistä alusta lähtien, vaikka samalla korostettiin kansallista liikkumavaraa meille tärkeissä asioissa (erityisesti Venäjä-suhteissa). 

Suomen taloudella meni hyvin aina vuoden 2008 finanssikriisiin asti, mutta sen jälkeen EU:n talouskasvu hidastui, Suomen kasvu pysähtyi ja Nokian vaikeudet alkoivat. 

Sääntöpohjainen globalisaatio alkoi pikkuhiljaa murtua jo 2010-luvulla (Kiinan integrointi WTO-järjestelmään epäonnistui ja Trumpin ensimmäisen kauden USA ei halunnut panostaa WTO:n eikä muidenkaan kansainvälisten järjestöjen aseman puolustamiseen. 

EU oli viimeinen, joka uskoi sääntöpohjaisen maailmankaupan ja keskinäisen riippuvuuden autuuteen. Vaikka usko alkoi horjua jo Junckerin komission aikana, vasta Ursula von der Leyen brändäsi oman kolleegionsa "geopoliittiseksi komissiossa", joka asetti tavoitteeksi Euroopan "strategisen autonomian" (lähinnä geotaloudellinen tavoite). 

* * *

Maailma ja Eurooppa järkkyivät vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin ja osan Itä-Ukrainaa ja kun Trump valittiin ensimmäiselle presidenttikaudelle.

EU:ssa ja Suomessa reagoitiin muutoksiin, mutta niistä tehdyt johtopäätökset jäivät puolitiehen. Politiikkaa jatkettiin aika lailla entiseen malliin aina 2022 asti, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se merkitsi eksistentiaalista uhkaa paitsi Ukrainalle myös koko Euroopan turvallisuusjärjestelmälle. 

Kun Trumpin toinen presidenttikausi alkoi, se puolestaan merkitsi suuren epävarmuuden ja epävakauden kauden alkua. EU ja sen jäsenvaltiot ovat monen merkittävän haasteen kanssa saman aikaisesti

* Venäjän sota Ukrainassa haastaa Natoa, EU:ta ja niiden jäsenvaltioita vahvistamaan omaa puolustuskykyä yhdessä ja erikseen,
* Kiina haastaa Euroopan Unionia geopolitiikassa ja -taloudessa, jossa eurooppalaisten riippuvuus Kiinasta on kasvanut kriittiseksi (raaka-aineet, markkinoille pääsy, valtion tuet, teknologia, dumppaus, infra-investoinnit)
* USA haastaa Eurooppaa nyt niin taloudessa (tullit, sääntely, teknologia), politiikassa (sääntöpohjainen maailmanjärjestys, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, aktiivinen tuki äärioikeistolle Euroopassa) ja puolustuksessa (NATO-sitoumukset ja Ukrainan tuki)

Ja vastaus kaikkiin edellä esitettyihin haasteisiin on se, että nyt jos koskaan me tarvitsemme enemmän ja vahvempaa Euroopan Unionia - niin taloudessa, politiikassa kuin puolustuksessakin.